Jyväskylällä on pitkät perinteet musiikkikilpailujen järjestämisessä; ne ulottuvat aina vuoteen 1973 asti, jolloin Jyväskylän, myöhemmin Keski-Suomen konservatorio piti ensimmäiset pianonsoiton kilpailut vaalien näin edesmenneen johtajansa Veikko Norosen elämäntyötä. Kilpailut onnistuivat yli odotusten ja hyvin pian (1975) seurasi jatkoa Ilmari Hannikaisen nimeä kantavien pianokisojen muodossa. Juhani Heinosen viulukilpailut toteutettiin ensi kerran vuonna 1977 ja molemmille tapahtumille Keski-Suomen konservatorion säätiö, edelleen kilpailujen vastuullinen järjestäjä, perusti nimihenkilöilleen omistetut rahastot. Näistä on jaettu jo kymmenettä kertaa kilpailujen palkinnot.
Kun piano ja viulu saivat 1980-luvun alussa seurakseen kitaran (vähäksi aikaa harmonikankin), ja kun jyväskyläläinen dipl. laulaja Vilho Kekkonen vuosituhannen vaihteessa lahjoitti nimeään kantavalle rahastolle tenorikilpailun palkintopääoman, kehitti konservatorion säätiö ja sen rinnalla konservatoriosta Jyväskylän ammattikorkeakoulun Kulttuurialalle siirtynyt oppilaitos musiikkikilpailut tärkeäksi toimintamuodokseen ja lanseerasi yleiseen käyttöön termin Jyväskylän musiikkikilpailut.
Kun näin oli luotu omat kisat tärkeimmille solistisille instrumenteille, oli luontevaa kääntää huomio kamarimusiikkiin, jonka harrastus oli Jyväskylän ammattikorkeakoulussa nopeasti kasvanut. Kolmessakymmenessä vuodessa oli käynyt selväksi, että kilpailuilla oli ollut vahva vaikutus opiskelumotivaation parantamiseen ja osaamisen kehittymiseen Jyväskylässä ja todennäköisesti musiikkioppilaitoksissa laajemminkin. Yhteissoitto valittiin teemaksi juuri siitä syystä, että sen harrastusta haluttiin entistä voimakkaammin tukea. Kamarimusiikin soittaminen oli jäänyt aiempina vuosikymmeninä solististen taitojen hiomisen varjoon; tätä epäkohtaa oli alettu jo opetussuunnitelmatasolla korjata.
Duomusiikin, nimenomaan jousisoittimien ja pianon valitseminen ensimmäiseksi kilpasoiton alueeksi oli sekin harkittua - puhtaita duokilpailuja ei järjestetty muualla maassa ja pienempien kokoonpanojen liikkuminen ja majoittaminen oli aluksi yksinkertaisempaa. Säännöllisesti musisoiva duopareja tiedettiin myös olevan runsaasti musiikkioppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Kilpailu päätettiin avata Pohjoismaiden ja Baltian opiskeleville nuorille. Tapahtuman rekrytointivaiheessa havaittiin, että kiinnostus kilpailuun oli ilmeistä myös Venäjän lähialueilla, jotka kuitenkin jäivät ainakin ensimmäisen kisan ulkopuolelle. Alan asiantuntijoista koostuva kilpailutoimikunta laati tapahtumalle säännöt ja kutsui sille arvovaltaisen kansainvälisen juryn. Kilpailuun ilmoittautui määräajassa yli kaksikymmentä duoa edustaen kahdeksaa eri kansallisuutta ja kymmentä korkeakoulua.
Kaikki uurastus kilpailun hyväksi olisi kuitenkin jäänyt turhaksi, ellei jyväskyläläinen kulttuurielämän taustavaikuttaja ja kamarimusiikin suosija, kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen olisi jo aiemmin lähtenyt tukemaan kamarimusiikin harrastusta kaupungissa ja erityisesti tämän kilpailun järjestäjiä. Harva tietää, että Sorjosen isännöimässä Kuokkalan kartanossa toteutetaan yhtä maan hienoimmista kamarimusiikin konserttisarjoista. Esimerkiksi vuonna 2004, Wivi Lönnin piirtämän kartanorakennuksen 100-vuotisjuhlavuonna, kartanon musiikkisalissa esiintyy yli kolmekymmentä maamme eturivin taiteilijaa ja ulkomaista vierailijaa - saavutus, josta mikä tahansa konserttitalo voisi olla ylpeä. Kamarimusiikkikilpailu on yksi tämän konserttisarjan osa ja kilpailun parhaat saavat kirjaimellisesti palkintonsa Kauko Sorjosen kädestä. Palkituille sekä juryn jäsenille on myös varattu mahdollisuus soittaa kartanon upeassa musiikkisalissa. Sydämelliset kiitokset mesenaatillemme!
Juhani Laurila
Kilpailutoimikunnan sihteeri
Tulospalvelu
Edelliselle Sivulle
